Lapsen ohjautuessa psykologin kartoitukseen, on yleensä kyse jostain hankaluudesta tai huolesta. Kotona voi olla riitaa, opettaja voi olla huolissaan matematiikan oppimisesta tai lapsi on itse ehkä kertonut jostain mieltä painavasta asiasta. Ajan varaaminen hankalien asioiden pohtimiseen voi tuntua pelottavalta tai vaikealta.
Vanhempana joutuu lisäksi kertomaan lapselle, mihin ollaan menossa, ketä tullaan tapaamaan ja mitä tulee tapahtumaan, ilman, että itselläkään on aivan varmaa käsitystä tästä. Nämä kolme asiaa onkin hyvä tietää etukäteen.
Psykologin käynnillä jutellaan ja mietitään asioita yhdessä. Psykologi ei ole lääkäri tai sairaanhoitaja, eikä käynnillä anneta rokotuksia tai laastareita, eikä myöskään vaatteita tarvitse riisua.
Psykologilla ei tarvitse puhua sellaisista asioista, joista ei sillä hetkellä halua. Useat lapset – ja aikuisetkin – ovat huolissaan siitä, että joutuvat puhumaan kaikista mieltä painavista, surullisista tai hävettävistä asioista, mutta näin ei ole. Käynneillä voi puhua niistä asioista, joista sillä hetkellä pystyy ja palata tarvittaessa myöhemmin hankaliin asioihin.
Käynnillä ei tarvitse osata istua paikallaan. Käynnillä voi mielellään piirtää, rakentaa palapeliä tai tutkia huoneesta löytyviä asioita ja tuolin sijaan käynnillä voidaan istua myös lattialla. Käynnin aikana voidaan myös pitää pieni tauko, jos sellainen on tarpeen. Käynnin kestosta saa myös aina kysyä – meillä yhden käynnin pituus on useimmiten 45 minuuttia.
コメント