Suomessa tehdyn selvityksen mukaan noin puolet huippu-urheilijoista kertovat kokeneensa ylikuormitusta jossain vaiheessa uransa aikana (Kaski ym. 2020).
Miltä urheilijan loppuunpalaminen näyttää?
Kun ylikuormitustilaan liittyy erinäisiä tunne-elämän oireita, kuten matalaa mielialaa, ärtymystä ja itsetunnon ongelmia, puhutaan urheilijan loppuunpalamisesta. Loppuunpalanut urheilija ei koe enää lajiaan mielekkääksi tai tärkeäksi, vaan suhtautuminen muuttuu välinpitämättömäksi ja jopa kyyniseksi.
Urheilijan loppuunpalamiseen voivat vaikuttaa monet erilaiset tekijät ja syy-seuraussuhteet eivät aina ole kovin selkeitä. Loppuunpalamiseen liittyy usein fysiologinen ylikuormitustila, mutta loppunpalamista esiintyy myös ilman, että fyysinen harjoituskuorma olisi liian iso. Uraa uhkaava loukkaantuminen voi altistaa loppuunpalamiselle, etenkin tilanteissa, joissa urheilijan identiteetti on hyvin vahvasti sidoksissa urheilumenestykseen.
Hyvä valmennuskulttuuri tukee myös psyykkistä vointia
Valmennus on tärkeässä asemassa urheilijan loppuunpalamisen ennaltaehkäisyssä. Valmennuskulttuuri, jossa ihmisen psykologiset perustarpeet – eli tarve autonomiaan, kyvykkyyden tunteeseen sekä yhteenkuuluvuuteen – otetaan huomioon, tukee urheilijan psyykkistä vointia. Näin voidaan myös ehkäistä urheilijan loppuunpalaminen.
Autonomialla tarkoitetaan kokemusta siitä, että on vapaa päättämään omista tekemisistään ja itse voi vaikuttaa asioihinsa. On tärkeää, että urheilija pystyy vaikuttamaan esimerkiksi valmennuksen suunnitteluun ja kilpailukalenteriin.
Kyvykkyyden tunne syntyy, kun haasteet ovat sopivassa suhteessa taitotasoon nähden ja ihminen kokee kykenevänsä selviämään tehtävistään. Tavoitteiden asettaminen ja kehityksen seuraaminen ovat tässä tärkeässä asemassa. Tavoitteiden ei tule olla pelkästään tulostavoitteita, vaan on hyvä asettaa myös suoritus- ja prosessitavoitteita, joissa keskitytään urheilijan omaan suoritukseen sekä tekniikkaan suorituksessa.
Yhteenkuuluvuuden tunteella tarkoitetaan kokemusta siitä, että kuuluu yhteen muiden ihmisten kanssa ja on osa ryhmää. Joukkuelajeissa tämä otetaan usein hyvin huomioon, mutta myös yksilölajeissa yhteenkuuluvuuden kokemus on avainasemassa henkisen hyvinvoinnin kannalta. Sosiaaliset suhteet urheilun ulkopuolella ovat tärkeä voimavara urheilijalle. Stressin ja treenikuorman monitorointi, harjoittelun jaksottaminen sekä riittävän palautumisen varmistaminen ovat myös avaintekijöitä loppuunpalamisen ennaltaehkäisyssä, kuten myös urheilijan hyvä itsetuntemus ja psyykkiset taidot.
Lähde: Kaski, S., Arvinen-Barrow, M., Kinnunen, U. & Parkkari, J. (2020): Miten huippu-urheilijan mieli voi? Nykyisten ja entisten huippu-urheilijoiden henkinen hyvinvointi Suomessa. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 18.
Comments